Miten kuluttaa aikansa tehokkaasti sytostaattikoomassa

30.9.2022

Minussa on varmastikin jokin sisäänrakennettu vika, kun haluan aina olla tehokas. Kärsin aivan suunnattomasti toimettomuudesta. Ensimmäinen sytostaattihoito ja sen jälkeinen jakso sujuivatkin hyvin. Minun ei tarvinnut miettiä, miten kuluttaa aikani tehokkaasti sytostaattikoomassa, koska koomaa ei oikeastaan tullut. 

Tämän toisen hoidon jälkeen olin kaksi päivää hyvinvoiva, mutta nyt olen jo kuudetta päivää aivan voimaton. Sängyssä kulutan selälläni päivät. Särkyä, kolotusta, voimattomuutta, vessassa juoksemista. Jaksan olla jalkeilla enintään puoli tuntia kerrallaan. Haluan kuitenkin olla tehokas, joten jotain on keksittävä.

Olen löytänyt äänikirjojen maailman

Löysin äänikirjojen maailman viime sytostaattihoidon toipilasaikana, joka -kuten jo mainitsin- kesti vain kolme päivää. Mietin jo silloin pitkään, mitä haluaisin kuunnella, kun äänikirjat eivät ole minulle entuudestaan tuttuja. Dekkareista en välitä eikä romanttinen hömppäkään ole minun juttuni. Kirjan tulee hyödyttää minua jotenkin - yllätys, yllätys! Tai ainakin kirjan tulee olla jotenkin todella ajankohtainen.

Ei syöpäaiheisia kirjoja enää, koska ne ahdistavat

Ensimmäiseksi otin kuunteluun paljon kehutun kirjan "Vaimoni Vasen rinta ja muuta sairasta". Äärettömän hyvä kirja ja hyvä lukija, mutta... Ahdistuin ja aloin pelätä, että minun käy lopulta huonosti. Syöpää löytyy muualtakin kuin rinnasta ja kuolen viimeistään muutaman vuoden kuluttua kiduttuani ensin pitkään. On vaihdettava lajia: ei enää syöpäaiheisia kirjoja minulle.

Selittyykö tehokkuudentavoitteluni persoonallisuustyypillä?

Toinen kuuntelemani kirja koski erilaisia ihmistyyppejä, joita on sinisiä, keltaisia, vihreitä ja punaisia. Lukeudun punaisiin. Olen ilmiselvästi punainen Petra. Tavoittelen kontrollia, voimaa, tuloksia ja tehokkuutta. Eniten minua turhauttaa epäonnistuminen ja se, että joudun ottamaan käskyjä muilta. Ja kun töitä olisi tehtävänä, mutta kollegat vain matelevat. Perhana. Nyt olen itse se, joka matelee. Olen siis jälleen epäonnistunut. 

Voit lukea persoonallisuustyypeistä tästä, jos aihe kiinnostaa. 
https://www.koulutus.fi/artikkelit/4-persoonallisuustyyppia-joita-kohtaat-paivittain-13787

Rakentukoon vihreä energia ilman minun työpanostani

Pari päivää makasin sängyssä ja katselin makuuhuoneen ikkunasta, kuinka pannuhuoneeseemme rakentui vihreää energiaa ilmavesilämpöpumpun turvin. Puolisoni ja hänen veljensä siellä ahkeroivat. Tunsin oloni todella kurjaksi, kun en voinut osallistua. Hetken mielijohteesta väännyin sängystä ja halusin kantaa korteni kekoon. Se tarkoitti kolmen pihalaatan siirtämistä ulkoyksikön alle. Jalkani olivat kuitenkin jonkun toisen, joten minun oli pakko antaa periksi ja hoiperrella takaisin vaakatasoon. Ai, että ottaa päähän. En jaksa, en pysty, en kykene. Olen turha.

Valo syttyy: alan opiskella kodin järjestämistä

Sama voimattomuus jatkuu jatkumistaan. Jaksan juuri ja juuri kokata ruoat ahkerille työmiehille ja lämmittää saunan. Mietin mitä hyödyllistä kuuntelisin. Kotimme on pitkään ollut kaaoksen vallassa. Asumme kahdessa kodissa, joilla on etäisyyttä lähes 800 kilometriä. Ei ole ollut aikaa eikä energiaa siivota ja järjestellä. Töitäkin pitää tehdä ja matkustaa. Ja hoitaa äidin asioita ja käydä tervehdyskäynneillä. 

Kolme vuotta sitten tyhjensin lapsuudenkotini, jossa olin asunut itse parikymppiseksi ja vanhempani olivat asuneet tuossa suuressa rivitalokodissa varastoineen ja autotalleineen 45 vuotta. Osan tavaroista sain myytyä, osa on edelleen täällä meillä. Meillä on säästetty lähes kaikki jo ajat sitten pois kotoa muuttaneiden poikien lelutkin. Kaaosta siis riittää. Olen pitkään miettinyt, että jotakin on tehtävä. Olisiko sen aika nyt?

Kuuntelin ensin Ilana Aallon kirjan "Paikka kaikelle". Hmm. Ihan asiaa. Kas, kun en ole ennen tajunnut. Joskus jonkun muun pitää ääneen sanoa, mitä tulee tehdä, vaikka juuri taisin todeta inhoavani käskyjä. Mutta minähän oivalsin tämän itse. Aloin sisäistää tavarapaljoudesta luopumisen tuskaa ja ideologiaa. 

Tänään kuuntelin japanilaisen järjestämisguru Marie Kondon kirjan. Nyt päässäni alkaa oikeasti tapahtua. Eilen siirsin kotimme kuistille laatikollisen omia ja äitini kenkiä ja muutaman maton. Ilmoitin facebookin kirppisryhmässä niiden olevan siellä kaksi päivää. Jos eivät häivy, vien ne SPR:lle. Tai lahjoitan ukrainalasille.

Sytostaattikoomasta seuraa toivottavasti kodintyhjennyksen huuma

Kunhan tästä koomasta selviän, alkaa kodin tehotyhjennys Marie Kondon opeilla. Aloitan ohjeiden mukaisesti vaatteista. Tyhjennän kaikista kaapeista vaatteet, kaadan sisällön keskelle eteisen lattiaa ja käyn vaate kerrallaan läpi, mitä säästän ja mitä vien pois. Mutta silloin minun on oltava yksin. Tästä se lähtee. Ei mennyt sytostaattikooma hukkaan.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa