Mitä jos rintasyöpä onkin levinnyt?
Jostakin syystä olen aina ajatellut, etten elä vanhaksi. En tiedä, miksi niin ajattelen. Olen ollut perusterve, en ole allergialääkkeitä lukuun ottamatta juurikaan lääkkeitä tarvinnut. Tupakkaa en ole koskaan maistanut, liikun paljon ja syön terveellisesti.
Myönnettäköön, että alkoholia kuluu liikaa, kun punaviini on niin hyvää ja saunaoluttakin on mukava nautiskella. No, tällähän on hyvä itseään syyttää. Tuliko rintasyöpä nyt tekemään ajatuksestani totta?
Elänkö viimeistä kesääni?
Alkudiagnoosin hetkellä olin aivan vakuuttunut siitä, että elän viimeistä kesääni. Tämän sanoin joillekin ystävilleni jopa ääneen, mikä ei ehkä aivan viisasta ollut, koska he järkyttyivät silmin nähden.
Kummalliset kivut nivusissa, vatsaa kivistää milloin mistäkin, selkääkin särkee, henkeä ahdistaa, väsyttää. Kaikki mainitut oireethan voivat viitata syöpään. Toki ihmismieli on kummallinen ja psykosomaattiset oireet ovat mahdollisia erityisesti alkushokin aikana.
Edellisessä artikkelissa kerroin paniikkireaktiosta, jonka sain noin viikkoa ennen ensimmäistä rintasyöpäleikkausta. Voit lukea artikkelin tästä.
Asiakirjat kuntoon jälkipolvia varten
Tarkistin, että minulla on voimassa kaikki tarvittavat asiakirjat, ja mitä ei ollut, laitoin ne kuntoon: hoitotahto, elinluovutustestamentti (no elimeni tuskin kelpaavat luovutukseen, kun olen käynyt syöpähoidot läpi), edunvalvontavaltakirja, avioehto, keskinäinen testamentti. Lisäksi kirjoitin ylös, kuka hoitaa yritykseni asioita ja mitä kaikkia sosiaalisen median ja muita tilejä minulla on, ja kuka hoitaa kirjanpidon, nettisivut jne.
Itse asiassa tällaiset asiakirjat pitäisi jokaisen laittaa kuntoon hyvissä ajoin, koska jokainen meistä kuolee joskus, ennemmin tai myöhemmin. Jälkipolvilla on paljon helpompaa, kun asiat on valmiiksi mietitty ja kirjattu. Minun vanhempani hoitivat kaikki asiapaperit kuntoon ennen isäni kuolemaa. Se helpotti todella paljon minun rooliani, sanoin äitini.
Googlea lukemalla voi varmistua sairastavansa kaikkia syöpiä
Mutta palataanpa tähän syövän leviämispelkooni. Paniikkikohtaukseni jälkeen minulta otettiin sydänfilmi ja keuhkokuvat, joista ei löytynyt mitään poikkeavaa. Pelkotilani kuitenkin jatkuivat ja kummallisia kipuja oli edelleen eri puolla kehoa jo ennen syyskuussa aloitettuja sytostaattihoitoja.
Googlea selaamalla voi varmistua sairastavansa ihan kaikkea: keuhkosyöpä on suljettu pois, mutta voihan minulla olla syöpä haimassa, munuaisissa, pernassa, vatsassa, munasarjoissa, suolistossa...
Pelkoani ja ahdistustani ei yhtään helpottanut, että yksi ystäväni kuoli sappitiehyiden syöpään keväällä juuri samoihin aikoihin, kun sain rintasyöpädiagnoosin. Ja toisella ystävälläni on ollut munasarjasyöpä jo vuosia.
Syövän leviämisen pelko on saatava jotenkin pois mielestä
Lähes koko kesän vatvoin näitä asioita päässäni ja myös psykiatrisen sairaanhoitajan vastaanotolla. Toisen sytostaattihoidon jälkeen tulin siihen tulokseen, että tästä pelosta on kerta kaikkiaan päästävä eroon. Satasairaalan syöpälääkäri oli äärimmäisen ymmärtäväinen. Pelkoni on kuulemma hyvin tavallinen, ja moni ei pääse ahdistuksestaan eroon ennen kuin syövän poissaolo varmistetaan kuvauksissa.
Lääkäri teki lähetteen koko vartalon magneettikuvaukseen, johon pääsinkin jo kahden päivän kuluttua. Tuloksia piti odottaa pari viikkoa. Tämä syövän sairastaminen on kyllä ollut jatkuvaa odottamista seuraavasta hoitopolun vaiheesta.
Odottelin soittoa sairaalasta, mutta sitä ei alkanut kuulua. Pelkoni ja ahdistukseni tietenkin vain lisääntyivät. Ajattelin, että soittoa ei kuulu, koska minulle tuleekin kutsu lääkärin vastaanotolle, jossa kerrotaan syöpää löytyneen. Kävin Omakanta-palvelussakin katsomassa, vaikka olin päättänyt, etten käy siellä. Ei löytynyt mitään merkintää. Edelleen odottelin soittoa enkä kuitenkaan uskaltanut tarttua puhelimeen soittaakseni ja tiedustellakseni itse.
Syöpää ei löytynyt!
Vihdoin kahden viikon kuluttua omakantaan oli tullut tieto: "TT-kuvauksessa ei ole havaittu mitään poikkeavaa. Sytostaattihoitoja jatketaan alkuperäisen suunnitelman mukaan". Ette muuten voi kukaan tietää, kuinka helpottava tuo tieto oli!
Tämän tiedon saatuani olen ollut täynnä energiaa. Olin siis itse kehittänyt lähes kaikki oireeni. Selkäkipua ei enää juurikaan ole eikä vatsaakaan kivistä. Toki sytostaattihoidon jälkeen minulla on kovat kivut ja kolotukset, mutta tiedän, etteivät ne johdu syövästä vaan syöpähoidoista.
Luotan hoitoihin ja uskon paranevani. Olen jo alkanut suunnitella tulevan kesän melontaretkiä ja mukavasti olen saanut kotiin viestintäalan töitäkin. Nyt olisi aika luopua motostani "Pessimisti ei pety". Yritän ainakin. Ehkä en sittenkään elä viimeistä kesääni.
Kiitos, kun luit!
Painiikohan teistä rintasyöpää sairastavista joku muukin tällaisten pelkojen kanssa?
Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa
Kommentit