Alkushokki: minä, saatanan syöpäläinen, arvoton ihminen, taakka

6.5.2022

On tämä rintasyöpädiagnoosi ollut minulle todella kova shokki. Sitä se on varmasti kaikille.

Kokosin tähän alle mietteitäni alkushokin aikana sekä joitakin facebook-päivityksiäni omassa ja yritykseni profiilissa sekä vertaistukiryhmissä. Onneksi näistä fiiliksistä on jo päästy alkushokista sopeutumisvaiheeseen. Pakko vaan puskea eteenpäin, tuli mitä tuli.


Miten yllä oleva kuva liittyy alkushokkiin? Siten, että mietin lähteä kajakilla tuulimyllyjen keskelle ja jäädä sinne, meren ja aaltojen armoille. 

Diagnoosi varmistui 6.5.2022: syöpää se on

Terveystalon vastaanotolla kävin ensin uusintamammografiassa. Kuvattiin olemattoman kokoista rintaani vähän tarkemmin kuin siinä seulontatutkimuksessa.

Sitten makasin vasemmalla kyljelläni tutkimusvuoteella ja lääkäri pyöritteli ultraäänilaitetta oikean rintani yläosassa, samassa kohdassa huolestuttavan pitkään. "Kyllä tässä näkyy selkeä kasvain, noin 2 cm, soikea, rösöreunainen. Pahanlaatuiselta vaikuttaa", puheli lääkäri.

Kiroileva ämmä lääkärin vastaanotolla

Ja minä kiroilin ääneen. Ihan kaikki kirosanat päästin ilmoille, mitä osaan. Ja minähän osaan. Tiedustelin, voisiko se kuitenkin olla jotakin muuta kuin syöpää. Vaikka rasvapatti. "Saatan minä joskus erehtyä, mutta kyllä tämä selkeästi syövältä vaikuttaa," sanaili lääkäri. Kainaloista hän ei kuitenkaan havainnut mitään poikkeavaa. Jotakin hyvää sentään.

Olinkohan ensimmäinen kiroileva potilas? Varmaan muut itkevät. En tiedä, mikä minusta on tehnyt tällaisen kiroilevan ämmän. En kiroa siis muille, vaan pärrään ja raivoan itselleni. Kai se on joku outo selviytymiskeino.

Varmuuden vuoksi otettiin kuitenkin vielä ohutneulanäyte, josta patologi sitten selvittäisi syövän laadun. Ei muuten ollut mikään ihan kivuton toimenpide se neulanäyte. Mutta siitäkin selvisin. Kiroillen.

Hoitaja oli äärettömän ymmärtäväinen ja empaattinen. Tuntui ymmärtävän nämäkin tunteenpurkaukset. Miespuolinen lääkäri ei ihan tainnut ymmärtää.

Raivolla eteenpäin

Lähdin lääkärin vastaanotolta raivoa täynnä. Miksi tämäkin tapahtuu minulle. Eikö riitä, että saatoin hautaan isäni vajaat kolme vuotta sitten, tyhjensin ja myin lapsuudenkotini, toimitin äidin hoitokotiin, äidin aivoinfarkti ja halvaantuminen ja vaikka mitä muuta. Tuolla hetkellä tuntui, ettei elämässäni ollut mitään hyvää, vain pelkkää paskaa. Nyt menisi työ, terveys ja toimeentulokin kerralla. Puolisollekin olisin vain pelkkä taakka: saatanan syöpäläinen, arvoton ihminen, taakka, elätti.

Puolisolle ja pojille oli ilmoitettava heti, koska he jo odottivat tietoa. Ja parhaalle ystävälleni oli soitettava. Äidille ei voisi kertoa. Häntä olisi suojeltava tältä tiedolta. Normaalitilanteessa olisin heti täräyttänyt asian someen julkiseksi, mutta nyt en niin voinut tehdä. Joku saattaisi lipsauttaa tiedon äidille eikä minulla olisi voimia tukea hänen shokkiaan.

Facebook -päivityksiä vajaa kuukausi diagnoosin jälkeen

Aloitin tiedon jakamisen parilla vihjailevalla päivityksellä. Sitten 16.6., päivä leikkauksen jälkeen, tein sairaudestani julkisen. Silloin aika oli kypsä, kun olin saanut kerrottua äidillekin.

20.5. oma facebook-profiili

"Kun saa järjestää melontaelämyksiä, voi unohtaa hetkeksi huolet ja murheet".
(Kuva melontaretkestä)

11.6. oma facebook-profiili

"Kiitos ystävä. Kannattaa kutsua ystävä kylään varsinkin silloin, kun oma pää on hajoamaisillaan".
(Kuva ystävän ihanista kokkauksista)

20.5. oma facebook-profiili

"Kiitos ystävä melontaseurasta ja tsemppauksesta. Sovimme jo kesälle melontaretken, jolla minä istun kaksikossa, ystävä meloo enkä minä vedä ainuttakaan melanvetoa".
(Kuva meistä joella kajakeissa)

Julkinen päivitys facebookiin 16.6.2022

"Puolentoista kuukauden odotuspiina on ohi. Toistaiseksi. Minuun iski se kaikkien naisten pelkäämä iso S. Mieluummin olisin ottanut ison K:n. No, eilen leikattiin rintasyöpä ja imusolmukkeitakin lähetettiin patologille. Olemattomasta rinnasta jätettiin kuitenkin rippeet jäljelle. Nyt alkaa uusi kahden viikon piina: onko syöpä levinnyt ja mitä jatkohoitoja tulee. Melontayrittäjällä ei olisi aikaa sairastaa kesällä. Mutta toi s...nan iso S ei kysynyt minulta mitään.

Ja älkää sitten sanoko, että sä oot niin vahva ja hyväkuntoinen, kyllä sä selviät. Fyysisesti olenkin vahva. Eilen leikattiin ja tänään teen jo remonttia ja leikkaan ruohoa. Työ on terapiaani. Mutta todellisuudessa olen henkisesti aivan poikki. Perun retkiä, melontakokeiluja ja kursseja. Palauttelen rahoja. Teen sen kuitenkin syystä. En voi meloa enkä saa nostella mitään painavaa, joten kajakkeja en roudaile kuukauteen.

Pääosa jo maksetuista retkistä ja kursseista onneksi toteutuu, kiitos ihanien ja uskollisten yrittäjäkollegoiden ja ystävien. Kajakkien vuokraus toimii normaalisti. Ja ehkä loppukesästä olen jo iskussa. Tai sitten en. Riippuu, tuleeko ne s...nan solumyrkyt. Ja varmaan tulee. Pessimisti ei pety. 

Halusin kertoa tämän, jotta ymmärrätte ja muistatte olla kiitollisia jokaisesta terveestä päivästä. Ja naiset, käykää siellä mammografiassa. Se auttaa huomaamaan syövän ajoissa. Ehkä...  

Hyvää kesää kaikille ja terveyttä ennen kaikkea."

(Kuva sairaalavaatteissa maski naamalla)

Tunnepurkaus Rinnakkain -facebook-ryhmässä 27.6.: Tieto lisää tuskaa 

"Taisin liittyä tähän ryhmään liian aikaisin. Mitä enemmän luen kokemuksianne, sitä enemmän ahdistun hiustenlähdöstä, ripsien ja kulmien lähdöstä, sairaalareissuista, antibioottitiputuksista, kuumista aalloista, ripuloinnista, väsymyksestä. Rinnan osapoisto ja 4 imusolmukkeen poisto tehtiin, ja 30.6. saan tietää jatkot. Fyysisesti olen toipunut käsittämättömän hyvin.

Mutta: pelkään kuollakseni sytostaatteja. En pelkää kuolemaa vaan kitumista. Olen käynyt päässäni kaikki pahimmat skenaariot läpi. Vielä on pienen pieni mahdollisuus, että säästyisin sytoilta. Mutta pessimisti ei pety. Pelottaa, ahdistaa, raivostuttaa, vituttaa. Vielä ei itketä, vaikka koen olevani täysin arvoton elätti ja taakka puolisollenikin.

Olen melontayrittäjä. Työkin meni. Kutsun itseäni Saatanan Syöpäläiseksi. Olo on kyllä ihan kaamea. Miten te muut jaksatte henkisesti tän kaiken? Minä en taida kestää, kun viime vuodet muutenkin olleet tosi vaikeita. Huoh."

EDIT. Ryhmä on minulle nyt hyvä paikka, kun olen jo hoitopolulla!

Toinen tunnepurkaus Rinnakkain -ryhmässä 4.7. Näinkö synkkä on tulevaisuuteni?

"Minun on pakko poistua tästä ryhmästä. Ahdistun aivan liikaa. Tulevaisuuteni tämän ryhmän perusteella: tukka lähtee, päänahka hervottoman kipeä, laihdun, iho pilalla, tulee aivoinfarkti, hampaat lähtee, hirveät vaihdevuosioireet alkavat, yököttää, kuvottaa, särkee paikkoja. Mieluummin kuolen saman tien. Anteeksi."

EDIT. Ryhmä on minulle nyt hyvä paikka, kun olen jo hoitopolulla!

Facebook-päivitys omassa profiilissa 6.8.2022: Saatanan Syöpäläinen

"Positiivisuuspläjäys. Saanko esitellä: Saatanan Syöpäläinen. Vihaan itteeni.

Aika kovan tuomion langettivat. Kaks kertaa on olematonta rintaa pienennetty ja nyt sitten 5 kuukautta myrkytetään ens viikosta alkaen kolmen viikon välein, sitten sädetetään kuukausi ja vuodeks jotain helvetin pistoksia (saas nähdä, kumpi kuolee ensin, minä vai syöpä). Tukan leikkasin jo valmiiks, kohta se lähtee kumminkin. Myös ripset ja kulmakarvat lähtee. Voi vittu. Kuvaan pistin tarkoituksella pinkkiä sekä vaatteisiin että tekstiin. Mua ei sitten näy missään ens viikon jälkeen. #noita-akka" (Kuva itsestäni naama norsun v:lla)

Facebook-päivitys omassa profiilissa 31.8.2022 

"Saanko esitellä Saatanan syöpäläinen, arvoton ihminen. Näillä rohdoilla eteenpäin."
(Kuva hirvittävästä lääkearsenaalista). Kaikkia en ole muuten tarvinnut :-)

Ensimmäinen julkinen blogipostaus 2.8.2022 

Minulle kirjoittaminen on aina ollut terapiaa. Erään facebook-ryhmän jäsenen kehotuksesta päätin kirjoittaa rintasyövästäni yritykseni blogiin. Koska tuon sivuston tarkoitus on olla positiivinen ja kannustava ja käsitellä pääosin retkeilyä ja melontaa, en jatkossa julkaise tästä aiheesta enää yritykseni sivuilla. Siksi syntyi tämä blogi, Karikoita reitilläni.

Toivottavasti jaksat seurata Saatanan Syöpäläisen matkaa. Lupaan, että parempia ja iloisempiakin päivityksiä tulee! Yritän säilyttää huumorintajuni.


Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa














Kommentit

Suositut tekstit