Pelätyt sytostaattihoidot alkavat - hyvin selvisin tiputuksesta
Väärinkäsityksiä ja ennakkokäsityksiä sytostaattihoidoista
Odotin ensimmäistä sytostaattihoitoa pelon- ja kauhunsekaisin tuntein. Onneksi olin päässyt kerran katsomaan hoitohuonetta etukäteen, jotta tiesin hieman, mikä minua odottaisi. Hoitohuoneessa ei nimittäin ollutkaan kaljuja, kalpeita, mustelmilla olevia ihmisiä tippaletkut käsissään. Sen sijaan tunnelma oli rauhallinen ja monta hoitajaa hääräili eri puolilla kiireettömän tuntuisesti. Osa potilaista istui tuoleissa, osa sängyissä. Moni luki kirjaa, osa selasi puhelimiaan. Jollakulla näytti olevan nappikuulokkeet. Varmaan jokin äänikirja.
Palataanpa hieman ajassa taaksepäin syöpäpolkuni alkutaipaleelle. Tuolloin mielessäni vilisi kysymyksiä. Olin tehnyt sen virheen, että liityin liian aikaisin facebookin vertaistukiryhmiin. Pitäisi aina muistaa, että jokainen syöpämatka on erilainen ja jokainen kokee hoidot yksilöllisesti. Pelkäsin, että lähes kaikki ongelmat iskisivät juuri minuun. Hoitojen alkaminen pelotti todella paljon.
Käynti hoitajan ja lääkärin vastaanotolla rauhoitti mieltä
Pari viikkoa ennen ensimmäistä hoitokertaa olin Satasairaalan syöpäpoliklinikalla ensin lääkärin ja sitten sairaanhoitajan vastaanotolla. Kävimme yhdessä rauhassa kaikki hoitoon liittyvät asiat läpi ja sain esittää kysymyksiä. Kaiken lisäksi selvisi, että hoitaja olikin hyvä tuttavani runsaan kymmenen vuoden takaa. Tiemme olivat ajautuneet erilleen, mutta nyt tuntui turvalliselta olla juttelemassa jonkun tutun kanssa. Kävimme myös hoitohuoneessa. Kokemus oli positiivinen ja säästi minut monelta turhalta pelolta.
Jälkeenpäin harmitti, etten ollut ymmärtänyt pyytää puolisoani mukaan. Hänen olisi hyvä kuulla näistä hoidoista ja sivuvaikutuksista ulkopuoliselta. En ehkä itse osaa pukea tätä kaikkea tuskaa sanoiksi niin, että toinenkin ymmärtäisi, mitä käyn läpi. Ei tämä herkkua ole läheisillekään. Koko perhe ja lähipiiri sairastavat.
Ensimmäinen sytostaattihoito
Torstaina 1.9. astuin sisään hoitohuoneen ovesta kohtuullisen rauhallisin mielin. Olin aamun ensimmäinen potilas ja sain valita itselleni petipaikan. Odottelin istuen hoitajaa. Pian hän saapuikin maskinsa takana selvästi hymyillen. Tarkistettiin papereista ja sotun kertomisella, olenko se varmasti minä ja käytiin terveystietoni läpi vielä kerran.
Mitäs solumyrkkyjä minä saankaan?
Tippaletkun laitto kämmenselkään ei sattunutkaan
Hoitaja laittoi sen pelkäämäni tippaletkun kämmenselkään. Se kävi näppärästi eikä sattunutkaan yhtään. Hoitaja rupatteli mukavia ja ohjasi näin ajatukseni muualle. Pian keittosuolaliuos alkoi valua suoniini. Hoitopolkuni oli nyt alkanut.
Susannan kutomat sytosukat käyttöön
Ystäväni Susanna oli viime vierailullaan antanut minulle kutomansa kauniit sukat, jotka saivat hoitajiltakin kehuja. Olen ristinyt ne sytosukiksi. Aion pitää ne jalassani joka kerta. Pitäähän hoidoissa olla jotakin kaunista katseltavaa.
Satasairaalassa palvelu pelaa ja hoitajilla on hymy huulilla
Ensimmäinen sytostaattitiputus kesti neljä tuntia. Kahta erilaista lääkeainetta ja aina välissä keittosuolaliuosta. Missään vaiheessa en voinut pahoin. Hoitajat palvelivat minua vuorotellen tarjoten juomaa ja ruokaa. Heillä tuntui olevan aikaa jutella ja kuunnella, vaikka potilaita oli huoneessa useita. Neljä tuntia ei tuntunut pitkältä ja ehdin selailla kännykkääni ja tehdä muutamat somepäivitykset. Taisin siinä yhden kajakkivarauksenkin laskuttaa.
Viereiselle pedille tuli niin ikään ensimmäiseen hoitoonsa minua vanhempi nainen, jonka kanssa rupattelimme mukavia. Hänen hoitonsa kesti vain kaksi tuntia.
Myös kuntoutushoitaja kävi juttelemassa. Hän kyseli taloudellisesta toimeentulostani, psyykkisen tuen tarpeesta ja fiiliksistäni muutenkin. Hän kertoi Syöpäjärjestön tuesta ja palveluista ja lupasi kysellä kolmannella hoitokerralla, miten minulla silloin menee, ja mitä tukea tarvitsisin.
Tästä jäi ihan hyvä fiilis. Satasairaalassa on osaava, empaattinen henkilökunta. Olen hyvissä käsissä.
Puolisoni odotteli autossa sairaalan ovella ja kysyi heti, miten meni. Olipa ilo vastata, että tosi hyvin meni eikä ollut yhtään kamalaa. Helpotus varmasti hänellekin!
Enää viisi hoitokertaa jäljellä (sarkasmia?)
Tästä se lähtee, kuuden kerran sytostaattihoitojakso. Enää viisi jäljellä. Jee! Seuraava päivitys koskeekin sitten ensimmäisen sytostaattihoidon jälkeistä aikaa. Katsotaan, miten tuo kolmen viikon jakso sujuu.
Pääset lukemaan sytostaattihoitojen sivuoireista tästä:
Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa
Kommentit