Rintasyöpädiagnoosi toukokuussa: tässäkö oli matkailuyrittäjän työ?
Johdanto, Karikoita reitilläni -blogin synty
Tämä blogi syntyi eilen, 11.9.2022. On kuitenkin sattumaa, että wtc-tornit kaatuivat päivälleen samana päivänä vuonna 2001. No, oli se rintasyöpädiagnoosi minulle melkoinen romahdus, joten olkoon blogin syntymäpäiväkin nyt sitten se sama.
Blogin ulkoasun ja asetukset sain paikoilleen eilen. Aikaa meni, koska en ole ennen käyttänyt bloggeria. No, ei se ollut vaikeaa. Tänään alkaa syntyä tekstiä. Käytän vanhoja tekstejäni ja facebook-päivityksiäni aluksi. Kun olen päässyt artikkelien julkaisemisessa tähän päivään, alan kirjoittaa päiväkirjanomaisesti kuulumisiani. En päivittäin, mutta jospa edes parin viikon välein.
Haluan pitää tätä blogia auttaakseni itseäni jaksamaan ja ehkä tämä toimii vertaistukena jollekulle. Kuten isäni aina sanoi: ”Asioilla on tapana järjestyä. Päivä vain ja hetki kerrallansa!”
Rintasyöpädiagnoosi toukokuussa 2022, juuri melontakauden alussa: oliko melontayrittäjyyteni tässä?
On toukokuun alku. Kalenteri alkaa täyttyä sovituista päivämääristä. Melontaretkille ja -kursseille putkahtelee ilmoittautumisia. Puhkun intoa ja olen täynnä energiaa. Tästä tulee huippusesonki! Mutta: posti tuo Terveystalon kirjeen, jossa on kutsu mammografian lisätutkimuksiin.
Alkushokki oli hirvittävä. Lisätutukimus paljasti, että syöpäähän se sitten oli. Niinpä tietysti. Tämänhän jo tiesinkin, koska pessimisti ei pety. Kesä olisi pilalla. Sairastaisin koko kesän, kävisin hoidoissa enkä voisi viedä asiakkaita melomaan. Kesän jo varatut kurssit ja retket oli saatava jotenkin hoidettua. En haluaisi kaikkia perua. Otinkin heti yhteyttä pariin melontayrittäjään.
Minulla oli enemmän kysymyksiä kuin vastauksia. Koska saan tiedon rintasyöpäni tyypistä? Onko se levinnyt? Koska leikataan? Joudunko sytostaattihoitoihin? Sädehoito ainakin tulee, se minulle jo kerrottiin.
Unohtavatko asiakkaat minut kokonaan? Kuntoudunko enää koskaan melontakuntoon? Miten selviän taloudellisesti, kun saan ihan minimin sairauspäivärahaa? Menetänkö fyysisen terveyteni lisäksi mielenterveyteni? En jaksa tätä henkistä taakkaa.
Leikkauksia ja hoitoja
Se mikä oli selvää, oli että edessäni olisi leikkaus ja hoitoja. Aikataulu oli aivan epäselvä. Mitään varauksia en kuitenkaan voisi ottaa, kun en tiennyt tulevasta mitään. Suorituskeskeisenä ihmisenä ensimmäinen huoleni oli asiakkaat ja kesän retket ja kurssit. Unohdin hetkeksi kokonaan, että minähän olen sairas, ei minun ole pakko tehdä sairauslomalla mitään.
Miten aion selviytyä? Auttaako tämä blogi?
Vastausta siihen, miten aion selviytyä minulla ei ole nytkään syyskuussa neljä kuukautta diagnoosin saatuani.
En halua jakaa koko syöpätarinaani yritykseni sivuilla, vaikka siitä olenkin julkisesti kertonut. Tämä ihan rintasyövälle omistettu blogi tuntuu omalta juuri nyt.
Tiedän, että syksystä tulee tähänastisen elämäni kamalin, mutta pakko siitä on jotenkin selviytyä. Ulkoilen ja kiroilen paljon. Anteeksi. Itkenyt en ole vieläkään kertaakaan. Jospa kiroilu vähentyisi, kun kirjoitan. Ja taitaa se itkukin vielä tulla. Pelkään kaiken konkretisoituvan, kun tukka lähtee. Ja se on pian se.
Isä: "Päivä vain ja hetki kerrallansa"
Haluan kirjoittaa auttaakseni itseäni jaksamaan, ja toivottavasti tämä blogi toimii vertaistukena jollekulle. Kuten isäni aina sanoi: ”Asioilla on tapana järjestyä. Päivä vain ja hetki kerrallansa!”
Minä keskityn nyt sairastamiseen, voimien keräämiseen ja kirjoittamiseen. Kiitos kun luit tämän.
Tervetuloa mukaan matkalleni. Eihän sitä vielä tiedä, jos minun syöpämatkani olisikin helpompi kuin jonkun toisen.
Kommentit