Sytostaattihoidot jatkuvat - vuorossa kolme CEF-hoitoa

9.1.2023

CEF-hoito on kolmen lääkeaineen sekoitus: syklofosfamidi, epirubisiini ja fluorourasiili. Ne kaikki tiputetaan yhdellä hoitokerralla kukin erikseen ja välissä huuhdellaan keittosuolaliuoksella. Minä sairastan HER2-positiivista rintasyöpää, joten sytostaattihoitoon on lisäksi yhdistetty trastutsumabi-täsmälääke (Herceptin).

Mitä sivuvaikutuksia CEF-hoidoilla kerrotaan olevan

Olin taas lueskellut etukäteen, mitä sivuvaikutuksia saattaisi tulla. Todennäköisimpänä ja pahimpana mainittiin pahoinvointi ja ummetus. Lisäksi odotettavissa olisi iho- ja limakalvo-oireita kuten edellisistäkin hoidoista. 

Aina mainitaan myös mielialamuutokset ja uupumus, mutta ne taitavat olla jo pelkästään diagnoosista johtuvia, ei niinkään itse sytostaateista. Oma mielialani on ollut diagnoosista alkaen pääosin matala ja huoli tulevasta on läsnä jatkuvasti. Syöpä on jo sananakin ihan kamalan pelottava. Onneksi väliin mahtuu hyviäkin päivä ja ilon hetkiä. Niistä tulisi osata ottaa kaikki irti.

Viimeistään näiden CEF-hoitojen aikana lähtevät sitten kuulemma loputkin karvat, siis vielä jäljellä olevat ripset ja kulmakarvat. 

Särkyjä ei sen sijaan ehkä ole odotettavissa. Se tieto helpottaa, koska edellisten hoitojen pahimmat sivuvaikutukset olivat minulle juuri nuo kovat säryt ja jalkojen voimattomuus.

No, pianhan se nähdään, miten minä selviän.

Esilääkitys kuntoon

Ensimmäinen hoitotiputus sujui ongelmitta. Olin nauttinut etukäteislääkkeet ohjeen mukaan. Edellisenä iltana 12 tablettia kortisonia ja hoitopäivän aamuna 7 tablettia. Lisäksi aamulla piti ottaa pitkävaikutteinen pahoinvoinnin estolääke, Akynzeo. Sama lääkitys olisi sitten joka kerta.

Aina ei hoito suju kuin Strömsössä

Ensimmäisellä kerralla tiputushoito 3.11. sujui täysin suunnitelmien mukaan. Hoitajat kertoivat, että tämän lääkeaineen kanssa tulee olla tarkkana, ettei ainetta pääse yhtään iholle. Aineesta saattaa tulla kudosvaurio. Niinpä hoitajat asettivat kanyylin todella varoen ja kanýylin johdon alle ja ympärille laitettiin teipit joka puolelle.

Pian punainen neste alkoi valua suoniini. Vitsailin facebook-seinälläni, etten ole varma, annetaanko minulle Aperol Spritziä, Camparia vai Kir Royalia. Huumoria täytyy yrittää pitää yllä, ei tätä syöpähoitorumbaa muuten kestä. 

Toinen hoitokerta oli kolmen viikon kuluttua, siis 24.11. Kaikki sujui muuten hyvin, mutta jostakin syystä kanyylin laittaminen onnistui vasta viidennellä kerralla. Ensimmäinen hoitaja yritti kolmesti ja toinenkin onnistui vasta toisella kerralla. Olen muutenkin piikkikammoinen, joten seuraavalla kerralla pelkään varmasti entistäkin enemmän.

Toisen hoitokerran jälkeen vasen kämmenselkäni kipeytyikin ja koko ranne turposi. Myös kyynärtaipeesta suonet kiristivät. Jälkeenpäin kyselin hoitajilta, johtuiko vaiva kenties moneen kertaan laitetusta kanyylistä, mutta kuulemma tuo punainen myrkky aiheuttaa verisuonten kiristymistä. Todennäköisesti kämmenselän kivut johtuivat osittain myös monesta kanyylinreiästä. 

Kolmas ja viimeinen hoitokerta osui parahiksi ennen joulua 15.12. Kahdesti piti nytkin se kanyyli työntää, vaikka käsi oli jo ennestään todella arka. Kirjoitan tätä blogia neljä viikkoa viimeisen sytostaattihoidon jälkeen, ja suonet kiristävät yhä ja kämmenselkä on arka.

Tuliko niitä monen kuvailemia sivuvaikutuksia

Pahoinvointia ei juurikaan tullut ja ruoka maistuu kuten ennenkin

Palasin kotiin ensimmäisestä Cef-hoidosta puolisoni kyydissä hyvinvoivana. Iltapäivällä koin hieman lievää kuvotusta ja otin varmuuden vuoksi yhden ja illalla varmuuden vuoksi vielä toisen pahoinvointilääkkeen (Primperan). Seuraavana päivänä taisin ottaa niin ikään kaksi tai kolme pahoinvointitablettia. Otin pahoinvointilääkkeet muutamana päivänä hoidon jälkeen lähinnä ennaltaehkäisyksi, koska niin moni oli kertonut voineensa pahoin. 

Minulle pahoinvointia ei kuitenkaan tullut ja ruokakin maistui. Moni on kertonut myös makuaistin menetyksestä tai muuttumisesta, mutta minusta kaikki ruoka on maistunut samalta kuin ennenkin. Siksi olen varmaan lihonutkin...

Särkyjä ja kolotuksia ei tullut, mutta jaloista lähti taas voimat

Perjantai-iltana puolisoni pisti taas perinteisesti valkosoluntuotantopiikin mahaläskeihini. En ole itse kyennyt kertaakaan pistämään itseäni, ja kun se puolisolta sujuu, niin näin on paras.

Vähän pelkäsin taas, iskevätkö kovat säryt ja kolotukset sunnuntaina, mutta mitään särkyjä ei tullut. Jaloista hävisi voimat kuten Doketakseli-hoitojenkin aikana ja väsymys koetteli, mutta mielestäni selvisin todella vähillä oireilla. 

Ummetus kiusasi

Ummetus vaivasi ensimmäisen hoitokerran jälkeen parina ensimmäisenä päivänä. Ensi kerralla tiedän ottaa enemmän Levolacia. On muuten viheliäistä tuo ummetus!

Toisen hoitokerran jälkeen sivuvaikutukset olivat hyvin samankaltaiset kuin ensimmäisellä kerralla. Ummetustakaan ei tullut, koska kaksinkertaistin Levolac-annostuksen. Pahoinvointilääkkeitä en tarvinnut enää lainkaan. 

Iho ja limakalvot todellakin kuivuvat

Miten tämän nyt lievästi ilmaisisi? No sanon ihan suoraan: alapään limakalvot ovat niin kuivat, että välillä vessapaperilla pyyhkiminenkin sattuu. Kaiken maailman voiteet ja öljyt ovat ahkerassa käytössä.

Iho kasvoissa on kuin paperia. Ja siellä täällä punaisia näppylöitä. Ne onneksi hävisivät ensimmäisen CEF-hoidon jälkeen. Ystäväni kantavat huolta rusinaa muistuttavasta ystävästään. Yhdeltä sain face cake -puhdistuskakun kasvoille sekä silmänympärysvoiteen ja toiselta kasvonaamion ja ihoöljyn. Kaikki tulivat kyllä tosi tarpeeseen.

 

Peilistä katsoo vieras ihminen

Oma naama on kyllä sen näköinen, etten meinaa omaksi tunnistaa. Enkä kyllä haluaisikaan, sen verran ryppyinen rusina peilistä katsoo. Rypyt erityisesti suupielten ympärillä ovat lisääntyneet. No, ei kai se ole ihme, kun suupielet ovat koko ajan alaspäin. Hymy ei oikein irtoa.

Ja niin lähtivät ripset ja kulmakarvatkin

Toivoin viimeiseen asti, että olisin saanut pitää edes ripseni. Mutta kyllä nekin lähtivät viimeisen CEF-hoidon jälkeen. Muutama pitkä ripsi törröttää sikin sokin keskellä yläluomea. Reunoilla ei ole ripsiä lainkaan. Eipä tule ripsiväriä laitettua enää. Kulmakarvoja on hieman sisäreunoissa. Mietinkin, että jos värjäisin ne mustaksi, näyttäisin aivan Uuno Turhapurolta, hänellähän on mustat pisteet kulmakarvoina.

Sytostaattihoidot on nyt selätetty - mielestäni selvisin hyvin

Kaiken maailman vaivoja, mielialavaihteluja, närästystä, ummetusta, kipuja ja kolotuksia sitä on ollut, mutta koen kuitenkin selvinneeni vähällä. Haluan rohkaista teitä muitakin. Ei kaikille tule kaikkia sivuvaikutuksia, vaikka aluksi niin pelkäsin. 

Toivon myös, ettei kukaan pahoja oireita ja sivuvaikutuksia kokenut koe blogikirjoitustani loukkaavana. Minun kokemukseni on yksi monien joukossa. Haluan kertoa myös siitä, että oireista voi selvitä vähälläkin. Vaikka pelkäsin sytostaattihoitoja todella paljon, ne ovat nyt takanapäin ja ajattelen pahimman olevan selätetty. Edessä vielä sädehoidot ja Herceptin -pistokset. Ja pitkä henkinen toipuminen.

Mitähän blogissa seuraavaksi?

Minulla on vielä paljon aiheita seuraavaksi blogiksi: yrittäjän mietteitä toimeentulosta ja tulevaisuudenpelosta, ystävät arjen auttajina, koirat terapeuttina, elämää sytojen jälkeen, sädehoidot, mieliala, henkinen toipuminen...

Jos jaksat seurata, kirjoitan näistä jotakin.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa