15.6.2022
Vihdoinkin pääsen alkuun tällä hoitopolulla. Odottavan aika on ollut diagnoosista 6.5.2022 tähän päivään todella pitkä. Tänään 15.6.2022 tehdään säästävä rintasyöpäleikkaus. Puolisoni vie minut sairaalaan seitsemäksi aamulla ja saattaa ovelle asti, koska hänen on osattava tulla myös hakemaan minut.
Odottelua käytävällä - aina löytyy tuttuja
Käytävällä odottelee maskit kasvoillaan useita potilaita. Istun vapaalle tuolille.
Vieressäni istuvan naisen silmät näyttävät tutuilta ja hän tervehtiikin. Minä nimittäin porhallan paikalle ilman maskia. Taas se unohtui. Jotta minua ei jäisi jälkeenpäin harmittamaan, etten kysynyt kuka hän on, tunnustin, etten muistanut häntä. Pian selvisi, että hän on entisen työni kautta tuttu vuosien takaa. Minulla on tunnetusti huono kasvomuisti. Juttelemme muutaman sanan ja vaihdamme kuulumiset. Hänkin on menossa rintasyöpäleikkaukseen.
Hoitaja tulee tiedustelemaan syntymäaikaani ja sanon sen ääneen. Kaikki muutkin odottelijat kuulevat sen. Se siitä tietosuojasta! Vieressä istuva mies kertoo, että meillä on sama syntymäpäivä. Mukava sattuma.
Sairaalan vaatteet saavat olon tuntumaan superseksikkäältä
Pian minut kutsutaankin lasiovien toiselle puolelle ja ohjataan pukuhuoneeseen vaihtamaan ne iki-ihanat sairaalan vaatteet. Riittävän pieniä housuja ei meinaa löytyä. Alushousuiksi saan kerrassaan hurmaavat sukkahousunailonista kokoon kursitut seksipöksyt. Rintaliivien tilalle puetaan ruskeasta sideharson tapaisesta kankaasta leikattu tuubi/putkilo, jonka pitää peittää koko ylävartalo. Sitten puetaan takaa avautuva paita ja päälle aamutakki.
Tunnen itseni todella hurmaavaksi. Otan vielä peilin kautta itsestäni kuvan maski naamalla. Kaikki on rintasyöpäteeman mukaisesti pinkkiä. Tämä kuva päätyisi someen. Nyt on aika tehdä tästä paskasta taudista julkinen.
Lääkäri kertoo leikkaavansa rinnastani kaksi kananmunan kokoista palaa
Komea, tumma, pitkä kirurgi tulee tutkimaan minut vielä. Hän on sama kuin ensimmäisellä vastaanottokäynnillä, kun leikkausta suunniteltiin. Empaattinen ja pätevän tuntuinen mies, joka ymmärtää jopa tätä kiroilevaa ämmää. Hän on varmaan nähnyt yhtä ja toista. Tänään en kuitenkaan kiroile. Olen jo taipunut kohtalooni: syöpäläinen olen enkä muuksi muutu.
Lääkäri kertoo poistavansa rinnastani kaksi kananmunankokoista palaa ja kainalosta muutaman imusolmukkeen. Tokaisen, että eihän siinä rinnassa enempää olekaan eli käytännössä siis poistettaisiin mielestäni koko rinta. Lääkäri hymyilee ja lohduttaa, että kyllä siihen vielä rinta jää. Epäilen.
Leikkaussalin kylmä ja kalsea tunnelma tunki eteeni jo ovella
Tallustelen hoitajan kanssa seksiasussani ja ihanissaPeppi Pitkätossu -sukissa ja muovitossuissa leikkaussalin ovelle. Salissa on hirveä määrä kaiken maailman laitteita, ja lääkäreitä ja hoitajia hääräilee niiden ympärillä. Hoitaja saattaa minut leikkaussalin vuoteelle. Vuode on kylmä ja salissa on todella viileä. Tärisen. En tiedä onko se vilua vai pelkoa vai molempia, mutta en saa tärinää loppumaan. Hoitaja näkee, että palelen ja korjaa sukat paremmin paljaiden nilkkojeni peitoksi ja laittaa peiton päälleni. Samalla hän taputtaa olkapäätäni.
Anestesialääkäri kysyy, kumpaa rintaa leikataan. Teki mieleni kirota ja sanoa, että eikös teidän se pitäisi tietää. Nielen kuitenkin sanani ja vastaan, että oikeaa. Tämä on varmaan rutiinikysymys, joka on pakko kysyä. Myös painoani tiedustellaan. Siihenkin teki mieleni vastata, että sata kiloa. Jospa laittaisivat sen mukaisen määrän nukutuslääkettä. Ei tarvitsisi herätä enää. No, hyvin pian olin unessa.
Heräämöstä hoitohuoneeseen - huumoriakin riitti
Heräämöstä en muista mitään. Muistan vain sen, kun minut kuljetetaan potilashuoneeseen sairaalavuoteella. Vointini oli ihan hyvä. Ei huimannut, ei kuvottanut, ei ollut kipuja.
Hoitaja tuli juttelemaan ja kysymään vointiani. Minut leikannut kirurgi saapui jonkin ajan kuluttua ja totesi leikkauksen onnistuneen suunnitellusti. Imusolmukkeita oli poistettu neljä ja rintakin oli jätetty jäljelle. Kirurgi oli yrittänyt keskustella kanssani jo aiemmin heräämössä, mutta kuulemma ilman vastakaikua. Olin ilmeisesti ollut unessa, koska en muistanut keskustelusta mitään.
Hoitajat palvelivat minua parhaansa mukaan, toivat ruokaa ja juomaa ja kyselivät kipulääkkeen tarpeesta. Kipuja ei olut. Viereisellä vuoteella oli iäkäs, pirteä nainen, joka oli ollut lonkkaleikkauksessa. Juttelimme niitä näitä ja hän kertoi panneensa merkille komean kirurgini. Harmittelinkin hänelle, etten valitettavasti päässyt tästä silmänruoasta nauttimaan, kun nukuin koko ajan.
Rintasyöpäleikkaus sujui hyvin - nyt alkaa taas odotuspiina
Leikkaus sujui siis hyvin. Puolisoni haki minut kotiin jo kello 13. Matkalla autolle minua hieman huimasi. Loppupäivän makasin sohvalla puoliunessa. Väsymystä lukuun ottamatta vointini oli hyvä. Iloisena panin merkille, että kainalon leikkaushaava ja rinnan yläosan toinen viilto olivat siistit ja pienet. Rinnasta ei juurikaan edes huomannut, että siitä puuttui palanen.
Seuraavaksi pitää sitten jännittää, mitä patologi sanoo. Rinnan kasvain ja neljä kainalosta poistettua imusolmuketta lähetettiin tukittavaksi. Taas kahden viikon odotuspiina. Sitten selviää tieto jatkohoidoista. Saanko kauhistelemani sytostaatit vai riittäisikö pelkkä sädehoito. Jotenkin olen varautunut pahimpaan. Pessimisti ei pety.
Kiitos kun luit tämän. Kirjoittelen sitten vielä toisestakin leikkauksesta. Tämä yksi ei sitten riittänytkään...
Kommentit