Rintasyöpäleikkaus numero kaksi - toivottavasti toinen ja viimeinen

29.6.2022

Ensimmäinen rintasyöpäleikkaus 15.6.2022 sujui hyvin. Tai itse asiassa ei se sitten tainnutkaan sujua ihan hyvin. 

Kirjoitin ensimmäisen leikkauksen jälkeen, että seuraa kahden viikon odotuspiina, kun odotellaan patologin lausuntoa jatkohoidoista. No, se lausunto sitten tuli etuajassa, ja minulle kerrottiin puhelimessa, ettei kaikkea syöpää saatukaan pois, vaan tarvittaisiin uusintaleikkaus.

Yllä oleva kuva liittyy asiaan siten, että meren pauhu ja pärskeet auttavat minua rauhoittumaan. Kuva Kallon kallioilta Porista. Sinne suuntasin kuultuani huonot uutiset.

Rintaan jäi vähän syövän esiastetta ja tarvitaan toinen leikkaus

Voi sitä kiroilun määrää, kun kuulin nämä hoitajan sanat puhelimessa 29.6. kaksi viikkoa ensimmäisen syöpäleikkauksen jälkeen. Ystäväni oli meillä viikon vierailulla, kun hoitaja soitti. Olimme juuri pakanneet laukut Yyteriä varten. Iho oli rasvattu, uikkarit ja pyyhkeet kassissa ja olimme lähtökuopissa. Mutta tämä puhelu muutti suunnitelmamme, ja suunnistimmekin Satasairaalaan hoitajan ja lääkärin vastaanotolle.

Vastassani olikin tuttu plastiikkakirurgi, joka on ollut samoissa syntymäpäiväjuhlissa ja sittemmin vähän operoinut pärstäänikin. Siinä sitä muuten onkin jatkossa hänelle töitä, kun naamani oikein perusteellisesti rypistyy ja valahtaa!

Myös tuttu hoitaja oli paikalla. Plastiikkakirurgi kertoi patologin lausunnosta. Syövän esiastetta löytyi leikkaushaavan reunoilta ja siksi pitäisi vähän leikata lisää. Kainaloissa ei kuitenkaan ollut syöpäsoluja, mikä oli erinomainen asia. Sytostaattihoidot aloitettaisiin noin kuukausi toisesta leikkauksesta, sitten lyhyt tauko ja sitten sädehoito. Ja vuoden ajan pitäisi kolmen viikon välein käydä sairaalassa täsmälääkehoidossa. Syöpäni on HER-positiivinen, mikä tarkoittaa, että saan sen tappamiseen Herceptin-nimistä lääkettä.

Tämä oli minulle liikaa. Nyt meinasi jo itkukin tulla, mutta kiroilin sen sijaan. Se on minulle tutumpi reaktio. Tuttua lääkäriä nauratti ja hän vain kehotti päästämään kaiken harmituksen pihalle. Hänen mielestään hänellä oli minulle vain pelkkiä hyviä uutisia, kun kainalossa ei ollut pahanlaatuista ja syöpäni hoitoon tehoaisi hyvin uuden polven syöpälääke, Herceptin.

No. tätä tuomiota piti pureskella ystävän kanssa Kallon kallioilla ja Yyterin rannalla oluen, pizzan ja auringon kera. Helpotti!

Leikkaus numero kaksi - iki-ihanat sairaalavaatteet taas ylle

Menin rauhallisin mielin sairaalaan, istuskelin käytävällä, pukeuduin jo tutuksi tulleeseen seksiasuun ja tuubitoppiin ja odottelin lääkäriä. Hän tutki rintaani ja kertoi avaavansa leikkaushaavan ja leikkaavansa hieman lisää. Rintaa pitäisi kuulemma vähän myös "muokata", jotta kasvaimen kohtaan ei jäisi kuoppaa. Leikkauksen jälkeen tunsin todella, että rintaani oli "muokattu" ja mitä ilmeisimmin aika ronskilla otteella.

Tällä kertaa minua ei leikkaussalissa odottanutkaan jääkylmä hoitovuode, vaan lämmin, ihana pehmeä lämpöpatja, joka suorastaan kutsui päivänokosille. Taas tarkistettiin kumpaa rintaa leikattaisiin ja kysyttiin paljonko painan. Tällä kertaa sanoin suoraan, että sitä nukutusainetta saisi minun puolestani laittaa triplasti, koska tämä syöpäläisen elämä ei yhtään nappaa. Toivomustani ei kuultu, koska heräsin taas potilashuoneessa.

Nyt en ollutkaan kivuton vaan "muokattua" rintaani särki hervottomasti. Sain maksimiannostuksen kipulääkettä sekä tabletteina että suoraan suoneen ja vasta sitten alkoi helpottaa.

Sienestämään jo samana päivänä

Kun puolisoni tuli minut noutamaan, tämän veli, puoliso ja koiranpentu odottelivat autossa. Olin niin hyvävointinen jo, että vain neljä tuntia leikkauksen jälkeen kävelin jo tien reunaa pitkin vierailulle tulleiden sukulaisten kanssa poimien sieniä. Muiden kuvaama Supernainen oli hetkeksi palannut.

Kiitos kun luit tämän. Seuraavaksi kerronkin, miten toivuin leikkauksista numero yksi ja kaksi.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa