Miten kerron rintasyövästä muille -läheisilleni, tuttavilleni ja asiakkailleni?

Olin käynyt seulontamammografiassa huhtikuussa. Tunsin itseni täysin terveeksi. Kun 4.5. avasin Terveystalon kirjeen, jossa oli kutsu lisätutkimuksiin, tiesin ihan heti, että minulla oli rintasyöpä. Puolisolle ja pojille paljastin heti pelkoni. He koettivat valaa minuun uskoa ja kehottivat odottamaan maltilla tutkimusaikaa, joka olisi jo kahden päivän kuluttua. 

Mutta minä olin aivan varma, että minulla on rintasyöpä. Kahdelle ystävälle lähetin whatsupilla kuvan kutsusta. Sain vastaukseksi kauhistuneita tunnelmia, mutta saman kehotuksen kuin omalta perheeltäkin: "Älähän hötkyile". Mutta jostakin minä sen vain tiesin, että paskasade alkaisi nyt, kun vuosi olikin jo mennyt kohtalaisen hyvin elämässäni. Reitilläni on nimittäin riittänyt karikoita, siitä tämän blogin nimikin kertoo.

Rintasyöpädiagnoosi varmistui lääkärin vastaanotolla

Rintasyöpädiagnoosi varmistui. Voit lukea alkushokin tunnelmiani tästä.

Puolisolle ja pojille olisi ilmoitettava heti, koska he jo odottivat tietoa. Ja Sirpalle, parhaalle ystävälleni. Äidille ei voisi kertoa. Häntä olisi suojeltava tältä tiedolta. Normaalitilanteessa olisin heti täräyttänyt asian someen julkiseksi, mutta nyt en niin voinut tehdä. Joku saattaisi lipsauttaa tiedon äidille eikä minulla olisi voimia tukea hänen shokkiaan.

Puhelinrumba alkoi: minulla on rintasyöpä

Soitin puolisolleni, joka oli matkalla Itä-Suomessa. Tervehdin häntä kertomalla olevani Saatanan Syöpäläinen ja että koen olevani pelkkä taakka. Kehotin häntä kuitenkin viettämään viikonloppunsa aivan suunnitelmien mukaisesti ja olemaan miettimättä tätä syöpäasiaa. Hän oli ilmeisen järkyttynyt ja sanoi, että vaikeaahan tuo on olla miettimättä. Hän oli onneksi matkalla sukulaistensa luokse. Ehkä siellä olisi keskustelukumppaneita, mm. vanhempi poikamme perheineen.

Vanhemmalle pojalleni ilmoitin puhelimessa, että olin valitettavasti ollut oikeassa. Sain vastaani järkeviä ja rauhoittavia kommentteja niin kuin aina. Pitäisi vain ottaa vastaan mitä tulee, ja uskoa hoitoihin.

Illalla nuorempi poikani tuli käymään. Hän oli tiedosta ilmeisen järkyttynyt eikä osannut sanoa oikein mitään. Halasimme kuitenkin. Minulla on maailman parhaat pojat.

Whatsup alkoi laulaa

"No niin. Kyllä se sitten rintasyöpä on. Pessimisti ei pety. Mä niin tiesin tän", kirjoitin monelle ystävälle. He yrittivät tsempata minua parhaan kykynsä mukaan, mutta ilmeisen järkyttyneitä olivat kaikki. Olen ollut aina se terve ja vahva nainen, ja nyt olenkin yhtäkkiä fyysisesti kroonisesti sairas ja henkisesti heikko, aivan lopussa.

Vaikeinta oli kertoa äidille

Äidilläni oli tainnut olla jokin ennakkoaavistus. Hän oli ilmoittanut kuolevansa, jos minä sairastun. Hän oli hokenut tätä koko kevään. Äitini sai aivoinfarktin kaksi vuotta sitten, ja on tästä lähtien ollut puoliksi halvaantuneena vuodepotilaana. Mutta hänen järkensä ja muistinsa toimivat paremmin kuin minulla. Ja onneksi hän viihtyy loistavasti hoitokodissa.

Kun sain diagnoosin 6.5. päätin, etten kerro äidilleni mitään, ennen kuin tiedän enemmän. Täytyy sanoa, että minun oli välillä todella vaikeaa jaksaa kuunnella äitini huolia ja murheita, kun omaa mieltäni painoi syöpä. Yritin teeskennellä pirteää ja iloista aina hoitokodissa käydessäni, kun äitini kertoi myös iloisista asioista. Yritin iloita mukana.

Rintasyöpäni leikattiin 15.6.2022. Säästävä leikkaus ja muutama imusolmuke pois. Seuraavana päivänä kävin äidin luona ja kerroin viettäneeni edellisen päivän rintasyöpäleikkauksessa. Äitini otti asian yllättävän rauhallisesti, kun sujuvasti valehtelin hänelle, että kaikki saatiin pois ja jatkohoitoja ei tulisi. Suunnittelin tällaista vähitellen tapahtuvaa kertomista todellisuudesta. Tosin enhän tuolloin vielä itsekään tiennyt, mitä kaikkea eteeni tulee.

Julkinen sairauspäivitys sosiaaliseen mediaan

Nyt kun äitikin tiesi, voisin kertoa asiasta julkisesti. Koska olen matkailuyrittäjä ja melontasesonki on parhaimmillaan, minun olisi hyvä kertoa sairaudestani yritykseni sivuilla. Uskoin, että näin olisi parasta. Asiakkaat ymmärtäisivät paremmin syyn retkien ja kurssien perumiseen. Oikeassa olin. Saamani vertaistuen ja tsemppauksen määrä on ollut uskomaton. Se jos mikä auttaa jaksamaan.

Moni haluaa salata rintasyöpänsä. Minun selviytymisstrategiani on avoimuus.

Toivon, että juuri sinä saat vertaistukea teksteistäni. Tervetuloa mukaan matkalleni.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa