Rintasyöpäleikkauksista toipuminen on yksilöllistä - minulla oli onnea




Rintasyöpäleikkauksista toipuminen on yksilöllistä. Jokainen leikkaus on erilainen. Jokainen potilas on erilainen. Jokainen rintasyöpäpolku on erilainen. Haluan jakaa omat kokemukseni kahdesta säästävästä rintasyöpäleikkauksesta. Tai itse asiassa leikkauksista olen jo kertonut. Tässä kerron toipumisesta. Minulla on ollut onnea, kun olen toipunut niin hyvin.

Voit lukea leikkauksistani alla olevista linkeistä:

Rintasyopaleikkaus-numero-yksi-jannitti

Rintasyopaleikkaus-numero-kaksi-toivottavasti-viimeinen

Rintasyöpäleikkauksesta voi toipua muutamassa päivässä

Minulle tehtiin kaksi säästävää rintasyöpäleikkausta. Ensimmäisessä poistettiin kasvaimen lisäksi myös muutama imusolmuke kainalosta. Kainalossa on muistona pieni, siisti noin 5 cm pitkä haava. Rinnan yläosassa oli ensimmäisen leikkauksen jälkeen siisti, pieni arpi, joka sitten toisessa leikkauksessa suureni ja rumeni ja muuttui rösöreunaiseksi. Lisäksi rinnan yläpuolelle ilmestyi uusi noin sentin pituinen arpi, joka johtui ihon repeämisestä, kun rintaa "muokattiin". Siis mitä ilmeisimmin revittiin irti rintalihaksista, jotta pientä rintaa saatiin edes hieman kohennettua.

Ensimmäinen leikkaus - remonttia tein seuraavana päivänä, melontakuntoon toivuin kahdessa viikossa

Ensimmäisestä leikkauksesta kotiuduin kello 14 samana päivänä. En juurikaan tarvinnut särkylääkkeitä, mutta uni maistui koko päivän, ja seuraavan yönkin nukuin kuin tukki muutaman särkylääkkeen turvin. 

Seuraavana päivänä aloitin aamun leikkaamalla ruohoa, tosin ajettavalla leikkurilla. Kävin äitini luona (ajoin itse autolla) kertomassa huonot ja hyvät uutiset, eli sen että minulta on leikattu rintasyöpä, mutta en saa jatkohoitoja (valehtelin siis).

Iltapäivällä ja seuraavina päivinä maalasin seiniä vuokrahuoneistossamme ja tein muitakin vastaavia hommia. Kävin kävelemässä muutamana päivänä ja elin ihan normaalia elämää. Melomaan en sentään uskaltautunut. Kainalon haavaa kiristi ja jomotti jonkin verran, mutta rinnan haava ei olut yhtään kipeä.
Aloin heti jumpata kättä saamieni ohjeiden mukaan, ja käsi toimii täysin normaalisti.

Juhannuksena olimme sukulaisten luona. Otin kajakin esille ja kävin melomassa. Kainalo vähän kipeytyi, mutta en antanut sen haitata. Kielloista huolimatta olin juhannussaunassa. Uimaan en sentään mennyt. 

Arvet paranivat hyvin. Kainaloa hieman kiristi alkuun, mutta nostelin kättä sinnikkäästi ja jumppasin. Kahden viikon kuluttua leikkauksesta kätenikin oli jo täysin normaali. Eikä rinta ollut mielestäni yhtään pienempi kuin ennenkään. Tosin aika olematon se oli jo ennen leikkausta.

Toinen leikkaus - sieniretkelle jo samana iltana

Toisessa leikkauksessa rinnasta poistettiin vähän lisää entisen leikkaushaavan reunoilta. Lisäksi rintaa oli plastiikkakirurgin sanoin "muokattu" ja siinä oli leikkaushaavan yläpuolelle tullut ihoon repeämä, johon piti laittaa tikkejä. Rinnan haavasta tuli ruma, mutta eipä tuo menoani haittaa. Harvemmin sitä tulee rinnat paljaana kuljeskeltua, kotioloissa korkeintaan ja saunassa.

Puolisoni haki minut sairaalasta ja autossa odottivat myös lomalaiset: puolisoni veli, tämän puoliso ja hurmaava koiranpentu. Koska olin hyvinvoiva, sanoin, että voisimme aivan hyvin käydä syömässä jossakin. Näin teimme ja saman tien jatkoimme tutkimaan peurojen ruokintapaikkoja.

Kävelin metsätien vierustaa ja löysin kantarelleja, jotka oli tietenkin noukittava ylös. Olin siis sieniretkellä vain kolme tuntia sairaalasta kotiuduttuani.


Supernainen?

Supernaiseksi nuo minua kutsuivat illalla. Ihmettelivät, miten on mahdollista, että olen juuri ollut leikkauksessa ja koko loppupäivän olen kuin mitään ei olisi tapahtunut. Särkylääkkeillä pärjäsin. Ja punaviiniäkin siemaisin pari lasillista peurapihvien seuraksi.

Tämänkin leikkauksen jälkeen olin jo viikon kuluttua saunassa, koska haava oli täysin kiinni. 

Supernainenko? En todellakaan. No, fyysisesti olen vahva. Henkinen puoli ei oikein tahdo kestää tätä syöpäpolkua.

Miksi kerron tämän? Pelkäsin leikkauksia turhaan. Sekä leikkaukset että niistä toipuminen sujuivat hyvin. Olisin säästänyt energiaani, kun en olisi tuhlannut sitä murehtimiseen.

Sytostaattihoitoja pelkään, olen suorastaan kauhuissani.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa



Kommentit

Suositut tekstit