Doketakseli-hoidot takanapäin: mitä tekisin toisin

27.10.2022

Sytostaattihoidot ovat jo puolivälissä. Doketakseli-hoidot ovat takanapäin. Ensi kerralla aloitetaan uudet myrkyt. Hoitopolulla mennään koko ajan eteenpäin. Syyskuun ensimmäisenä päivänä sain ensimmäisen doketakseli-hoidon ja täsmälääkkeenä lisäksi Herceptin-hoidon, koska syöpäni tyyppi on HER+. Herceptiniä jatketaan vuoden ajan kolmen viikon välein. 

Kolme Doketakseli-hoitoa takanapäin

Ensimmäinen Doketakseli-hoito sujui hyvin eikä kovin pahoja sivuvaikutuksia ollut. Jonkin verran oli jalkojen voimattomuutta ja melko kovia särkyjä, mutta vain muutaman päivän ajan. Voit lukea ensimmäisestä kokemuksestani tästä: Ensimmaisen sytostaattihoidon sivuvaikutukset - selvisinpä vähällä

Toinen hoitokerta 22.9.2022 ja kolmas hoito 3.10.2022 sujuivat hyvin lääketiputuksen osalta, mutta sivuvaikutuksia oli melkoisesti muutamia päiviä hoidon jälkeen.

Minulle hoito on osunut aina torstaiaamuun kolmen viikon välein. Ensimmäinen tiputuskerta kesti neljä tuntia, toinen kolme tuntia ja kolmas taisi olla vain noin 2,5 tuntia. Kaikilla kerroilla olen saanut Doketakselia ja Herceptiniä.

Doketakselin sivuvaikutukset

Pahoinvoinnista en onneksi kärsinyt lainkaan, mutta muita sivuvaikutuksia oli jonkin verran. Tosin kun mietin asiaa jälkeenpäin, olen selvinnyt aivan hyvin ennakkopelkoihini suhteutettuna.

Kovia kipuja, kolotuksia ja särkyjä

Torstaina, perjantaina ja lauantaina vointini oli melko hyvä. Kasvot tosin hehkuivat punaisena kuin olisin juonut liikaa viiniä. Kasvot olivat turvoksissa kortisonin vuoksi, mutta se on lähinnä ulkonäköseikka. Perjantaina illalla pistetään valkosolun kasvutekijä piikkinä mahaläskeihin. Se on ilmeisesti se paholainen, joka aiheuttaa sunnuntaina alkavat kivut, säryt ja kolotukset.

Toisen hoitokerran jälkeen kovat säryt kestivät kuusi päivää, kun ne ensimmäisen kerran jälkeen kestivät vain muutaman päivän. Tuntui kuin joku olisi hakannut minua lekalla päähän. Yksin kotona kun makailin, pelkäsin saavani aivoinfarktiin. Siitäkin joku oli etukäteen pelotellut. Ei pitäisi kuunnella kauhutarinoita. Nivusissa ja selässä kivut muistuttivat synnytyskipuja. Jalkoja kolotti ja vihloi, ja ne menivät aivan makaroniksi. Tuntui kuin jalkani olisivat olleet jonkun toisen ihmisen. Ne eivät totelleet käskyjä. Hoipertelin pihallamme yrittäen haravoida, mutta eihän siitä mitään tullut. 

Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen kerroin lääkärille kivuista. Sain ohjeeksi jatkaa kortisonilääkitystä kahdella päivällä. Siitä ei ollut apua. Toisella kerralla särkyjä oli paljon enemmän kuin ensimmäisellä kerralla ja ne kestivät paljon pidempään. Vasta kolmannella hoitokerralla pyysin ja sain kunnon kipulääkkeet.

Vessareissut valvottavat ja huolestuttavat

Ramppasin monena yönä vessassa, kun jatkuvasti oli pissahätä.

Toisen hoidon jälkeen minua huolestutti myös verenvuoto peräsuolesta ja kovat vatsakivut. Sain kuitenkin vertaistukiryhmästä kuulla, etten ollut verenvuotoni kanssa ainut. Hyvin todennäköisesti Ibuprofeenin runsas käyttö aiheutti vatsakipua ja verenvuotoa. Mutta kun en pelkästään Panadolilla pärjännyt. Tuolloin en ollut vielä käynyt koko kehon magneettikuvissa, joiden tulos vihdoin kevensi mieltäni syövän leviämisen pelosta. Syöpä ei siis ollut levinnyt. Ehkäpä osa kivista oli oman levottoman mieleni tuotosta.

Uupumus ja voimattomuus jaloissa

Toisella kerralla olin todella uupunut ja voimaton. Jaksoin vain maata ja kuunnella äänikirjoja. Kun kipujen ja kolotusten lisäksi kärsin jatkuvasti myös toimettomuudesta ja arvottomuuden tunteesta, kirjoitin blogin siitä, mitä sytostaattikoomaan aikana voi tehdä, jotta voi tuntea itsensä hyödylliseksi. Voit lukea alkavasta kodinjärjestämisprojektistani tästä:  Miten kuluttaa aikansa tehokkaasti sytostaattikoomassa.

Kortisoni turvottaa ja ummetus uhkaa

Käytin saamieni ohjeiden mukaisesti lisäkuitua ruoassa ja lisäksi Pegorionia. Ummetukselta vältyin Pegorionin ansiosta. Kolmannen hoitokerran jälkeen vatsani kuitenkin turposi, ja painokin nousi pari kiloa. Lisäksi leikattu rinta keräsi niin paljon nestettä, että se näytti isommalta kuin leikkaamaton rinta. Kyselin turvotuksesta hoitajalta ja sain ohjeeksi nauttia lisää nestettä ja käyttää kylmähoitoa. Jos rinnan turvotus jatkuu, minun pitää ottaa uudelleen yhteyttä. Toivon, että neste löytäisi itse omat reittinsä ulos. En halua lisää piikkejä.

Mitä tekisin toisin, jos joutuisin uudelleen doketakseli-hoitoihin?

Kolmannella hoitokerralla minulla ei ollut lääkärin vastaanottoa. Hoitajat kyselivät kattavasti voinnistani ja paikalla oli myös alan opiskelija. Kerroin kovista kivuistani ja sanoin, etten millään jaksaisi kolmatta kertaa olla noin pitkään voimattomana ja kovien kipujen kourissa. Hoitajat pohtivat annoksen pienentämistä tai kipulääkkeiden lisäämistä. He kävivät konsultoimassa lääkäriä. 

Kunnon kipulääkkeet käyttöön ja ibuprofeeni hyllylle

Hoito sujui jälleen hyvin ja lähdin kotiin vahvan kipulääkereseptin kanssa. Tämän hoidon sivuvaikutukset olivatkin lääkkeen ansiosta selvästi lievemmät. Nautin kipulääkettä täysin surutta. Vähän jäi harmittamaan, etten aiemmilla kerroilla valittanut enempää. Olisin varmasti jo toisella kerralla saanut vahvat kipulääkkeet, jos olisin ymmärtänyt niitä pyytää. Mutta kun olen luonteeltani sellainen, etten turhista halua valittaa. Siispä kärsin!

Vatsan suojaksi Somac

Kolmannen hoitokerran  jälkeen otin viikon ajan joka aamu Somacia aamulla ensimmäiseksi. Verenvuotoa ei ilmennyt. Somacin käyttöäkään en aiemmin ollut oivaltanut. Enkä Ibuprofeenin välttämistä.

Nesteen nauttiminen taisi unohtua- turvotus iski

Kolmannella kerralla en jatkanut kortisonilääkitystä kuin alun perin määrätyn kolmen päivän jakson ajan. Tästä huolimatta nilkkani turposivat ja kasvojen rypyt silisivät yllättäen. Posket olivat kuin kollikissalla ja vatsa kuin olisin ollut viidennellä kuulla raskaana. Ja leikattu rinta kasvaa kasvamistaan! 

No, juon paljon ja käytän kylmäpussia, kai se tästä!

Liikunta jäänyt liian vähiin

Olen ollut väsynyt, kiukkuinen ja laiska. Vaikka hyvin tiedän, kuinka paljon mielihyvää saan liikunnasta ja metsäkävelystä tai melonnasta, en ole saanut aikaiseksi lähteä riittävän usein luonnon helmaan. Olisin varmasti pirteämpi, kun liikkuisin enemmän luonnossa kivuista huolimatta. 

Artikkelikuva liittyy vahvasti tähän saamattomuuden tunteeseen. Annan nyt itselleni ohjeen: " Juo vettä ja lähde lenkille luonnon helmaan!"

Mitä siis tekisin toisin:

1. En vähättelisi kipujani vaan pyytäisin heti vahvempaa kipulääkettä

2. En söisi ibuprofeenia lainkaan

3. Käyttäisin Somacia ja Pegorionia säännöllisesti vatsalääkkeenä ensimmäisen viikon ajan hoidon jälkeen. Somac suojaa närästykseltä ja 
Pegorion estää ummetusta.

4. Joisin enemmän vettä

5. Lisäisin liikuntaa ja lähtisin luontoon virkistymään

Kiitos kun luit. Toivottavasti sait joitakin vinkkejä Doketakseli-hoitojen sivuvaikutusten selättämiseen. Ne ovat toki yksilöllisiä, mutta melko monet kertovat kärsineensä näistä samoista oireista kuin minä.      Loppujen lopuksi ne pahimmat kivut ja säryt taitavat johtua siitä valkosolunkasvutekijästä, joka annetaan piikkinä vuorokausi Doketakseli-tiputuksen jälkeen.

No niin. Kohti Cef-hoitoja seuraavaksi. Polku on vielä pitkä, mutkainen ja mäkinen.

Jos haluat seurata blogiani, klikkaa linkkiä https://www.blogit.fi/karikoita-reitilläni/seuraa